Yhteys

Kelopirtti näyttää samalta kuin kuvissa, joiden kautta sen vuokrasin. Lunta on rutkasti, ruutuikkunoiden alareunaan saakka. Ympärillä on vain matalia puunkäkkyröitä, muuten paljasta hankea silmänkantamattomiin. Mökin omistaja avaa minulle ovet, antaa avaimet, näyttää tulisijan toiminnan. Sitten mies pörisyttää takaisin moottorikelkallaan, samaa uraa mitä tulimme tännepäin.

Puran kimpsuni lattialle, ja vedän lämpimimmän villapaitani lisäkerrokseksi. Kunhan saisin tulet isoon varaavaan takkaan, lämpö leviäisi tupaan. Koivuhalot ovat onneksi kuivia ja syttyvät palaa loimottamaan, lisäävät valoakin.

Kun saan ruokatarpeet pieneen keittokomeroon, nostan Timon kuvan pirttipöydälle. Aina vain tuo sama katse, sininen luottamus, vaikka kävi miten kävi. Mutta enää en itke, siksi olen täällä. Kaikki alkaisi alusta, niin kuin joskus luulimme satuilevamme. Nyt se kaikki oli totta.

Sytytän kynttilän kuvan eteen, ja luen lupauksen ääneen. Välissämme ei koskaan olisi muita, vain kuolema saattoi erottaa meidät, mutta sen jälkeen liittyisimme taas yhteen. Timo tulisi hakemaan minut, juuri täältä, seuraavana yönä. 

Tiedän että hän teki tämän vuokseni. Halusi helpottaa oloani, ja suostui sepittämään jutun alunperin uskomatta siihen itse. Mutta olen varma, että minun uskoni riittää. Katselen hänen kasvojaan, ja juon kuuman glögini loppuun. Syön väkisin vielä toisen voileivän, vaikken nyt olekaan nälkäinen, tarvitsen kaiken hankkimani energian pian.

Kuulen jo kutsun, tuo ujellus on juuri sitä mitä odotin. Pukeudun pilkkihaalariini, ja lähden hangelle häntä vastaan.

Katselen ympärilleni pimeässä, lunta on kaikkialla, liikettä ei vielä näy. Sitten taivaalle rientää neonvihreän tulen syöksevä repolainen. Samassa joukko vaaleita matalia juoksijoita ilmestyy näkyviin. Sydän hakkaa rintaluita, olen kiljua riemusta, enkä malttaisi odottaa enää puolta minuuttia. Yksi jolkottaja erkanee toisista, lähestyy minua, tuijottaa luottaen suoraan silmiin.

Käyn kontilleni hangelle, ja suden karhea kaula puskee kasvoihini. Väristys kulkee varpaista päälakeen, on kuin luitani katkottaisiin ja nahkaani revittäisiin, mutta saan viimein uuden alun. Juoksemme Timon kanssa yhdessä kevein tassuin lauman luo, enää ei tarvitse odottaa.

Advertisement