Tervetuloa blogiini. Aloitin tämän keväällä 2020, kun vasta toivoin, että edes yksi kirjani julkaistaisiin.
Tämä blogi on pikkujuttu kaikille muille, mutta mielen räjäyttäjä minulle itselleni. Julkinen väylä mokailla, mutta myös pyristellä irti vuosikymmenet vaivanneesta ujostelusta. Hetki ottaa itseään niskasta, kurkistaa syvemmälle muistoihin ja varjoisiinkin lähteisiin, kurottaa korkeammalle nähdäkseen paremmin. Tänne olen purkanut monenlaista ajatusta ja kertomuksiakin on kertynyt.
18 -vuotiaana kirjoitin ensimmäisen romaanini, jota WSOYn Harri Haanpää kannustaen kehui, pyysi korjaamaan ja lähettämään sitten uudestaan heille. Mutta siinä kohtaa pääsin yliopistoon ja aloin tehdä kolmea työtä (illat ja viikonloput) säästyäkseni lainoilta. Valmistuin yliopistosta kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta tasan kymmenen vuoden jälkeen, koska sain samoina vuosina myös kolme lasta. Olin parina vuotena museo-oppaana Paikkarin torpalla, sitten sainkin neljännen lapseni, joka syntyi keskosena ja tarvitsi paljon hoivaa. Aktiivinen kirjoittaminen unohtui vuosiksi.
Kun saattohoidin äitiäni, miehellä oli samaan syssyyn paha burnout. Kaksi neljästä lapsestanikin tarvitsi enemmän apua, olin kestämiseni äärirajoilla. Niinä hetkinä kun saatoin rentoutua, tartuin kirjaan koska olen aina lukenut paljon. Luin Pauliina Vanhatalon kirjan Toinen elämä, josta sain niin kovan hingun kirjoittaa viimein taas itse, että aloitin samantien. En ole lopettanut sen koommin. Ystävän yllytyksestä ja mieheni tuella aloitin myös tämän blogin pidon. Tänne syntyivät ne novellit, jotka pian kelpasivat Kirjokannen Jussi Virratvuoren julkaistaviksikin. Ensimmäinen novellikokoelmani Huojua julkaistiin lokakuussa 2020, toinen Hospoti toukokuussa 2021. Ensimmäinen romaanini Pahaksitekijä pääsi kansiin heinäkuussa 2021 Kuopiolaisen HAI-kustantamon kautta. Kolmas novellikokoelma Oletetut ilmestyi tammikuun alussa 2022 Kirjokannelta. Kaksi pienoisromaania yhteisnimellä Rikkonaisia ilmestyi syyskuussa 2022, Kirjokannelta sekin. Uusin ja kuudes kirjani ilmestyy syksyyn 2023 mennessä nimellä Näkyjä. Joskus on odotettavissa viiden pitkän novellin kokoelmakin, nimeltään Välissä.
Sehän on selvää, tykkään kertoa tarinoita, jakaa kummia älynväläyksiä, ihmetellä yhdessä ihmissuhteiden kierteitä ja solmuja. Kirjoitan mielelläni asioista joita maailmassa tapahtuu paraikaa, tai jotka ainakin mietityttävät itseäni juuri nyt. Katselen tätä maailmaa usein hiljaisena tarkkailijana. Kuvaan sitä mitä ympärilläni näen, joskus itse koen, toistenkin kohdalla pyrin ymmärtämään. Niitä ruman kauniita, rosoisia, haavottuneita hetkiä, joissa ihmisestä näkyy siivu paljaana, puhtaana itsenään. Kerron myös sellaisesta arkisesta aherruksesta jossa palaset hetkeksi irtoavat toisistaan. Niistä kummallisuuksista kun tuttu asia onkin ihan uutta ja outoa, värittyy väärin, yllättää, säikäyttää (uuskummaa).
Lukemisen kuuluu herättää tunteita, jättää tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle, synnyttää uusia ajatusten aaltoja. Kirjalle antamamme ajan tulisi maksaa itsensä takaisin oivalluksina, pohdintoina, virikkeinä ja tunteiden purkajina. Onhan siinä vaatimuksia, mutta ellemme tunne mitään, olemmeko elossakaan?
Eli jos haluat ihmetellä eloa kanssani, niin käy tätä blogia lukemassa. Löydät minut myös facebookista: Kirjailija Marjo Lanér, tervetuloa! Auta minua tällä matkalla rohkeammaksi kirjoittajaksi. Ja mikään ei ole hauskempaa, kuin palaute, eli kommentoikaahan!
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 