Kirjoittajasta

Tervetuloa blogiini. Aloitin tämän keväällä 2020, joten reilu vuosi on jo vierähtänyt.

Tämä blogi on pikkujuttu kaikille muille, mutta mielen räjäyttäjä minulle itselleni. Julkinen väylä mokailla, mutta myös pyristellä irti vuosikymmenet vaivanneesta ujostelusta. Hetki ottaa itseään niskasta, kurkistaa syvemmälle muistoihin ja varjoisiinkin lähteisiin, kurottaa korkeammalle nähdäkseen paremmin.

Pienenä kerroin kavereille niin hurjia kummitusjuttuja, että jokunen vanhempi kävi ovellamme valittamassa, heidän lapsensa pelkäsivät mennä nukkumaan. Opettaja huomasi aineeni kolmannella luokalla, pyysi minua kirjoittamaan hänelle tarinoita, joita sitten luettiin luokalle ääneen. Koko murrosiän kirjoitin aktiivisesti Helsingin Sanomien Nuorten Horisonttiin ja aikakausilehtiin mielipiteitä ja runoja, joista yksi päätyi runoantologiaan. Satuja käytin luettavana Nuoren Voiman liitossa. 18-20 -vuotiaana kirjoitin ensimmäisen romaanini, jota WSOYn Harri Haanpää kannustaen kehui, pyysi korjaamaan ja lähettämään sitten uudestaan heille. Mutta siinä kohtaa pääsin yliopistoon ja aloin tehdä kolmea työtä säästyäkseni lainoilta. Valmistuin yliopistosta kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta tasan kymmenen vuoden jälkeen, koska sain samoina vuosina myös kolme lasta. Olin parina vuotena museo-oppaana Paikkarin torpalla, sitten sainkin neljännen lapseni, joka syntyi keskosena ja tarvitsi paljon hoivaa. Aktiivinen kirjoittaminen unohtui vuosiksi.

Kun saattohoidin äitiäni, miehellä oli samaan syssyyn paha burnout. Kaksi neljästä lapsestanikin tarvitsi enemmän apua, olin kestämiseni äärirajoilla. Niinä hetkinä kun saatoin rentoutua, tartuin kirjaan koska olen aina lukenut paljon. Luin Pauliina Vanhatalon kirjan Toinen elämä, josta sain niin kovan hingun kirjoittaa viimein taas itse, että aloitin samantien. En ole lopettanut sen koommin. Ystävän yllytyksestä ja mieheni tuella aloitin myös tämän blogin pidon. Tänne syntyivät ne novellit, jotka pian kelpasivat Kirjokannen Jussi Virratvuoren julkaistaviksikin. Ensimmäinen novellikokoelmani julkaistiin lokakuussa 2020, toinen toukokuussa 2021. Ensimmäinen romaanini (Pahaksitekijä) pääsi kansiin heinäkuussa 2021 Kuopiolaisen HAI-kustantamon kautta. Koneellani on vielä kaksi romaania työn alla, toivottavasti niistäkin kuullaan joku päivä.

Sehän on selvää, tykkään kertoa tarinoita, jakaa kummia älynväläyksiä, ihmetellä yhdessä ihmissuhteiden kierteitä ja solmuja. Kirjoitan mielelläni asioista joita maailmassa tapahtuu paraikaa, tai jotka ainakin mietityttävät itseäni juuri nyt. Katselen tätä maailmaa usein hiljaisena tarkkailijana. Kuvaan sitä mitä ympärilläni näen, joskus itse koen, toistenkin kohdalla pyrin ymmärtämään. Niitä ruman kauniita, rosoisia, haavottuneita hetkiä, joissa ihmisestä näkyy siivu paljaana, puhtaana itsenään. Kerron myös sellaisesta arkisesta aherruksesta jossa palaset hetkeksi irtoavat toisistaan. Niistä kummallisuuksista kun tuttu asia onkin ihan uutta ja outoa, värittyy väärin, yllättää, säikäyttää (uuskummaa).

Lukemisen kuuluu herättää tunteita, jättää tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle, synnyttää uusia ajatusten aaltoja. Kirjalle antamamme ajan tulisi maksaa itsensä takaisin oivalluksina, pohdintoina, virikkeinä ja tunteiden purkajina. Onhan siinä vaatimuksia, mutta ellemme tunne mitään, olemmeko elossakaan?

Eli jos haluat ihmetellä eloa kanssani, niin käy tätä blogia lukemassa. Löydät minut myös facebookista: Kirjailija Marjo Lanér, tervetuloa! Auta minua tällä matkalla rohkeammaksi kirjoittajaksi. Ja toivon kommentointia!