Elivätpä mökissänsä ukko ja akka, kera kahdeksan kakaransa. Mökissä oli vain tupa ja kammari, pihamaalla sauna, aitta, liiteri, ja kanala. Mahtuivathan nuo töllissänsä asustelemaan, nippa nappa, mutta mukeroista osa juoksenteli puolialastomina pihalla, kesäksi muuttivat aittaan. Pula oli leivästä, maidosta, kaloista ja perunoista puhumattakaan. Jauhoista keitettiin ohutta velliä, siihen ripsautettiin päälle hapanta puolukkaa, ja hengissä mentiin yli monta talvea. Täitä oli, ja kirppuja, hiiriäkin kipitti pimeässä lattioilla.
Tuli siihen loppukesästä kaupungista pariskunta, kun oli hevoskärrystä pyörä hajalla. Mökin isä korjaili, minkä taidoillaan osasi, mutta aikaa venähti. Hieno rouva kävi tuvassa juomassa, siunaili lasten määrää, ja ankeita oloja. Supatti herran korvaan, ja tekivät mökin pariskunnalle tarjouksen. Ottaisivat pari pienintä lasta mukaansa, kasvattaisivat hyvässä, varakkaassa kodissa, vaatettaisivat, ruokkisivat, kouluttaisivat. Kun ei heille ollut siunaantunut omaa jälkikasvua.
Tuumivat siinä aikansa, ukko ja sen akka. Kääntelivät päätä, laskivat lapsia. Päättivät sitten luopua nuorimmasta, pienestä punertavahiuksisesta Ellasta, kun ei tämä ollut kuin vuoden ja puoli. Tokko tuo muistaisi tölliä jonkun ajan päästä. Ei kaipaisi entistä, puutteenalaista perhettä.
Niin pakattiin korjattuun kärryyn pyynnöstä myös Ella. Tämä nukkui päiväunia, eikä tiennyt uudesta kohtalosta. Sai mukaansa rievun, jossa oli äitinsä maidon tuoksua, mutta ensimmäisessä mutkassa kuusien takana, heitti rouva rievun kyydistä. Kaupungissa vaihtui Ella Esmeraldaksi, sai ison kaapin mekkoja, hattuja ja kenkiä. Pullaa oli joka päivä, maitoa mukikaupalla. Tyttö oppi sanomaan mamma ja pappa, eikä koskaan kuullut juuristaan.
Kerran kaupungin markkinoilla kävelivät toistensa ohi mökin ukko, akka ja Ella. Mutta eivät tunnistaneet vanhemmat lasta, niin oli hieno neiti tullut kuopuksesta. Mökissä seitsemän sisarusta vielä pari vuotta miettivät Ellan onnea. Kuvittelivat tämän viettävän jokapäiväistä joulua, eivätkä tietämättään olleet kovin kaukana totuudesta. Mutta Esmeraldaa harmitti aikuisena ainoan lapsen asema. Olisi ollut niin mukavaa, jos olisi saanut edes yhden siskon, jonka kanssa jakaa muistoja. Niistä osa vain sattui olemaan salattuja, mökkipahasen ukkoon ja akkaan sattuvia.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 