Pientä parhautta elämään tuo tätä nykyä yksityiset viestit, joissa joku samaistuu kirjoittamaani, ja kertoo omasta kokemuksestaan. Välillä säikähdän, kuinka jotkut kuvittelemani ovat oikeasti tapahtuneet näille ihmisille. Onko tuolla jossain päämme päällä, tai korviemme välissä, joku yleinen alitajunta, josta aika ajoin voi siivilöidä sattumuksia? Kun joku lause tarjoutuu eteeni narunpätkän lailla, vedänkö oikeasti tarinan yhden meistä kerästä? Lupaa niihin ei voi kysyä, kun ne kuitenkin leijuvat eteen varoittamatta, tai taustastaan kertomatta.
Tänään sain sähköpostiini aamulla uudenlaisen viestin. Niin siitä riemuitsin, sillä hermoillutta mieltäni paijasin, että tähänkin sen tupsautin. Jo viidettä omaa kirjaansa nikkaroiva Pentti Stranius kertoi lukukokemuksensa, ja vaihdoimme sitten useammankin viestin kirjallisuudesta. Hänellä on kiinnostava blogi Kansan Uutisissa, Öisinajattelija. Olo on kuin ravinteesta virkistyneellä huonekasvilla, taas tuoreita tarinoita rustaamaan, uudella energialla. Eli iso kiitos jokaiselle kommenteista, ette ehkä arvaa kuinka arvokkaita ne ovat!
”Sain HUOJUA-novellikokoelman Jussilta, upeita tekstejä, ehdottomasti.
Sanoisin että taitavaa ja tuiki harvinaista lyhytnovellia; tuovat mieleen Rosa Liksomin eka kirjat (arvostan ja tunnen Rosan jo vuosien takaa…).
Marjolla kielen vivahteet ja käyttö, hellä ja raaka(kin) teemojen käsittely miellyttää….ja tarinat ovat selvästi omakohtaisen tuntuisia, koettuja / tai läheltä nähtyjä.
Murrekin sopii hyvin tiettyihin juttuihin…kuten miltei surrealistinen käsittelytapa ja eri-ikäisten & eri sukupuolten pään sisälle tunkeutuminen… .
On siis sanottavaa ja taitoa, kannattaa jatkaa, absolut!”
Öisinajattelija
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 