Mulla alkaa syksyllä jo ekaluokka, musta tuleekin koululainen. Pikkuveli jää päiväkotiin, eikä pääse vielä edes eskariin. Kevätjuhlassa mä sain olla lääkäri, Lari oli opettaja, Essi laulaja, ja mun paras kamu Eelis poliisi. Mä näin että äitikin taputti muiden mukana, ja ajattelin heti, että tänään vois olla jätskipäivä.
Pikkuveli kitisee nälkää jo autoon päästyä. Se ei tykkää risotosta, kun siinä on kaikkea sekaisin, mutta sitä oli tänään ruokana päiväkodissa. Äidin naama kiristyy jo, se ei kestä tuota vinkumista. Veli ei lopeta, äidin käsi kurottaa takapenkille ja kiskaisee tukasta. Nyt alkaa kovempi parku, äiti puristaa rattia.
S-marketin pihalla pikkuveli lupaa olla nätisti kaupassa. Äiti harppoo edellä kärrin kanssa, me pojat katsellaan leluhyllyllä uutuuksia. Äiti kurvaa kärrin kanssa hyllyjen väliin, ei näy kuin leipää, maitoa, jauhelihaa ja perunoita. Kysyn saataisiinko me jäätelöä, kun alkoi kesäloma. Äiti käy hakemassa kaksi eskimopuikkoa, repii sen jälkeen pikkuveljen paidasta ylös lattialta. Tämä on aukonut autopaketin kulman, eikä halua jättää autoa hyllylle.
Kassalta päästyä otan eskimot kassin päältä ja alan aukoa ekaa veljelle. Äiti antaa otsaan luunapin, niin kovan että huudan au! Sitten eskimot napataan käsistä ja viskataan ulkona kaupan nurkalla roskikseen. Pikkuveli alkaa itkeä raivolla, ei se ole kaukana mullakaan. Joutuu odottamaan miljoona vuotta, jätskipäivä meni taas.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 