Vintillä

Tosi iso ja pullea kärpänen surisee pikkuikkunalla. Se kai koittaa päästä ulos vintiltä, minä taas piileskelen täällä pitkään, kaikessa rauhassa. Mulla on mustikoita kuppi täynnä, ja vanhassa limupullossa kaakaota. Aku Ankkoja on monta vuosikertaa, tosin sivut on vähän eväissä, hapertuneitakin, ja kellastuneita. Kyllä niistä silti selvää saa.

Olen taitellut mummin vanhan täkin ikkunan eteen, pystyn kyynärvarsien varassa, mahallaan pötkötellen, vahtimaan koko pihamaata. Ukki pilkkoo puita ja mummi putsaa mustikoita. Äiti pesee rannassa nyrkkipyykkiä, isä istuu puutarhakeinussa ja lukee Hesaria. Pikkuveljellä on taas pikkuautojen kilpa-ajot hiekalla.

Ihan silmien eteen valuu hämähäkki kiikkumaan langassaan. Sillä on tosi hieno verkko katon nurkassa. Tulikohan se jo tuota kärpäsen pullukkaa vahtimaan? Verkossa ei näy saalista, lattialaudoilla on kyllä monta perhosen siipeä, liekö tuo syönyt muut osat. Puhallan hiljaa hämähäkin kiikulle vauhtia, mutta ei se pidä siitä, kipittää takaisin ylös, ja katoaa.

Mustikat on syöty, kaakaotakin on enää leuassa. Jokohan uskaltaisi mennä alas? Kävin ilman lupaa ukin veneellä yksin soutelemassa, sain huutia. Evääksi olin vienyt kuulemma viimeiset kahvileivät, se pahensi tekoa. Isä sanoi etten ensi kerralla pääse mökille ollenkaan, jos en opi tottelemaan. Kyllä minä kovasti yritän, mutta aina tulee niitä nopeita keksintöjä, niin kuin tänään, että sateen jälkeen vois ahvenille maistua pulla. Maistuhan se, mutta ettei niitä riittänyt muille, ei vaan tullut mieleen. 

Alussa sitä aina ajattelee, että kyllä ne katuu satikutia, kun katoan. Mutta eihän ne edes huomaa että olen ollut piilossa. Koskaan ei tule kukaan etsimään, ei edes huhuile. Sen takia kannattaa ottaa eväät matkaan, jaksaa paremmin odottaa, ja kuikuilla tilannetta vintin ikkunasta.

Advertisement