Rikkonaisia on saanut ensimmäiset lukijansa, ja minä ensimmäiset palautteet. Niiden kautta yksinäinen kirjoittaminen muuttuu jakamiseksi, josta osaan olla kiitollinen. Olen viettänyt pitkän ajanjakson tarinoissa elävien hahmojeni kanssa, mutta nyt joku muukin tuntee heidät. Ja mikä tärkeintä, hahmojen takana on paljon oikeita ihmisiä, niin minulla, kuin palautteen antajillakin.
Sain tekstiviestin: “Kirjasi on täynnä timantteja!” Toinen sanoi kasvotusten, että Puolet musta ja Kadonneet toimisivat näyttämöllä, teatterissa. Kolmas palaute tuli niin ikään kasvotusten ja yllättäin. Sain kuulla, että uuden ystäväni veli oli aikoinaan tehnyt saman ratkaisun kuin Nea Kadonneissa. Ystävä kertoi toivovansa, että veljelle olisi käynyt kuten Nealle. Hän oli saanut tarinasta lohtua ja mielenrauhan. Neljäs lukija oli itkeskellyt pitkin kirjaa, mutta saanut viimein surtua vanhoja asioita.
Kun minulta viikolla kysyttiin, mitä haluaisin kirjasta kertoa, oli yksi asia heti kielen päällä. Rikkonaisia ei ole kevyttä viihdelukemista, mutta niille, joille aiheet ovat omalta kohdalta tuttuja, se keventää taakkaa. Kuten tuntemani terapeutti sanoi, kipeistä ja häpeää aiheuttavista asioista puhuminen ja kirjoittaminen parantaa. Kun kerimme auki tummia, sisäämme työnnettyjä vyyhtejä, tuomme päivänvaloon tuskaa, joka jaettuna vähenee.
Rikkonaisten sisään on punottu valtavasti oikeasti tapahtuneita asioita. Tosielämästä heijastuneet tapahtumat kutovat seitin, jonka minä vain mielikuvituksen voimin ripustin ilmoille. Kuulen mielelläni lukukokemuksianne, ja otan vastaan kritiikkiä. Jokainen kirjasta tehty postaus facessa tai instagramissa antaa kirjalle näkyvyyttä, josta pieni kustantamo ja sen kirjailija on kiitollinen. Mainostamiseen ei ole rahaa, mutta muutenkin aito palaute on parhautta!
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 