Ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää ihan kaikille! Ystävän kanssa jaetaan ilot ja surut, niinhän se menee. Tällä sivulla on tullut molempia totisesti jaettua.

Tänään heräsin häpeän tunteeseen. Miksi minä tilitän omista haasteistani julkisesti vieraillekin ihmisille? Pääsisin vähemmällä, kun pohtisin itsekseni, niin kai toisetkin tekevät. Mutta taidan luottaa ihmisiin kuin ystäviin. Turha minun on hävetä huonoja puoliani, joita koitan oikeasti muuttaa paremmiksi. Enhän minä itsekään tuomitse toisia heidän puutteidensa perusteella, pidän rehellisinä, kun niitä myöntävät. Tuskin meistä kukaan ihan moitteeton on, millään mittarilla. Ainakin minun voimani ja iloisuuteni kumpuavat lopulta siitä, että voimattomuuden, surun tai pelonkin hyväksyn. Kun kerran hyväksyn, saa kai niistä kirjoittaakin.

Avoimuus kutsui osan lukeneista jakamaan minulle omia huoliaan tai ikäviä puoliaan. Eihän niitä helppoa ole julki kirjoittaa, ainakaan tällaiselle sivulle. Mutta mitään isompia mörköjä minulla ei kaapeissa ole. Minä olen juuri tämä, kaikki erilaiset puoleni. Ja tahdon työstää hankalia osioita, kehittyä, löytää uutta. Tulen iloiseksi, kun voin jakaa asioita toisten kanssa, enkä vain mököttää niiden kanssa itsekseni.

Samalla kun pääni on nyt kirkkaampi, mieli kevyempi, huulet hymyssä, sää lauhtui ja suunnitelmat kesälle alkavat ottaa tuulta alleen. Joskus on oltava valmis luopumaan paljosta tai käymään pohjamudissa, ponnistaakseen taas reippaana pystyyn. Ainakin minun, kun on nämä tunteet. Sen verran on karjalaisia ja savolaisia juuria, että mutkaa pukkaa ja mäkkee näkkyy. Temperamenttia löytyy.

Ystävät hyvät ja pahat, kaiken kirjavat, nauttikaa elosta! Sen kaikista kiemuroista, itkuista ja nauruista. Hyvää ystävänpäivää!

Advertisement