Pikkujoulut

Hakan veti pipoa syvemmälle korvien päälle, lumi tuiskusi silti häiritsevästi kasvoille ja valui pian vetenä kaulalle. Parkkipaikalla parveili levotonta porukkaa, Hakanin laskujen mukaan kahdeksan naista ja yksitoista miestä hänen lisäkseen. Osa miehistä oli kerennyt jo kiskaista rohkaisevaa kurkusta alas, heidät erotti höröttävästä naurusta ja isommista liikeradoista. Kun bussi kaarsi heitä hakemaan, liki kaksimetrinen Janne lennähti persauksilleen hankeen. Lasse kiirehti nauraen nostamaan tämän ylös. Naislauma kihersi ehkä aavistuksen vaivaantuneina, kun heidän annettiin ensimmäisinä kiivetä bussiin sisään. Bussissa Hakan istui firman kovimman myyntimiehen Eeron viereen.

  • Eksä oikeesti meinaa ottaa mitään? Haka hei. Täs taskumatissa on ihan puhasta kossua, ei ylimääräsiä väriaineita tai hajuja tai makuja. Ottasit.
  • En mä, kiitti.
  • Voi alkaa olee kuule perillä vitun tylsää, jos et ota. Meil ei oo varsinaista ohjelmaa tänään kato, kaikki dokaa, se on ihan selvä. Firman piikkiin, you know! Ehheheh.
  • Just.

Perillä hotellin pihalla miehet on jo kaikki maistissa, mutta osa naisistakin. Respassa on pari hyvin kärsivällistä toimitsijaa ottamassa päällekkäin huudeltuja nimiä avaimia vastaan. Huonejako menee muutamilta osin uusiksi, osa haluaa ehdottomasti olla jonkun toisen kanssa samassa. Lopulta tiskille jää vain Hakan ja Hannu, atk-tuki. Ville vielä rappusista huutaa, että hyvä matchi, kun on nuo nimetkin niin samanlaiset, Hakan ja Hannu.

Hakan ottaa avainkorttinsa, Hannu omansa. Molemmat nousevat reppuineen rappusia käytävälle ja kohti huonettaan, sanaakaan vaihtamatta.

  • Kummanko sängyn haluat?
  • Jos mä ton tuuletusikkunan puoleisen. Mä pidän yleensä aina yöllä ikkunaa pienellä raolla, jos sulle vaan käy?
  • Kai se, kun ei vaan pakkanen kiristy, ettei jäädytä sisään.

Hakan nostaa repun sille toiselle sängylle, jolle Hannu ei ole asetellut jo pyjamaansa, kirjaa, melatoniinipurkkia ja sähköhammasharjaa. Hän rojahtaa vähäksi aikaa selälleen sängylle. Hannu avaa tuuletusikkunan ja alkaa riisua neulepuseroaan hengariin, ottaa repusta jonkun rypyttömänä kulkeneen tekokuituisen kauluspaidan esiin. Valkoinen verkkoaluspaita pujahtaa ensin pään yli, sitten mies napittaa kauluspaidan, työntää helman farkkuihin sisään. Pienestä partavesipullosta Hannu ripsauttaa kämmenille muutaman tipan, jonka hieroo leualle ja kaulaan.

  • Mä voisin lähtee sitä illallista ettimään, tuuksä perässä sitten?
  • Joo, mä tuun vähän ajan päästä. Mee vaan.

Hannu katoaa huoneesta, Hakan sulkee ikkunan ja huokaisee syvään. Partavesi haisee eteisessä, kun hän astuu sisään kylpyhuoneeseen. Kylmää vettä kasvoille ja rakon tyhjennys pönttöön. Hakan katsoo vakavana peiliin.

  • Sinne vaan, joukkoon. Ja ajoissa nukkumaan. Ei se voi olla niin kamalaa.

Ruokasalissa on meteli, se kuuluu jo aulaan. Työkaverit ovat taitavia ahtamaan suihinsa isoja lautasellisia, vaikka puhuvat kaiken aikaa. Hakan ottaa vaaleaa kalaa, perunoita ja salaattia, pari palaa leipää ja lasiin mehua. Hannu näkyy istuvan yksin nurkkapöydässä.

  • Et sä ottanu kinkkua? Ai niin, sä et syö sitä. Mulle se on ihan parasta, näin joulun alla ainakin. Mut mäkään en juo, siis alkoholia. Siks ne varmaan laitto meidät samaan, siis huoneeseen.
  • Joo.
  • Taitaa olla kuhaa tää, tai sit siikaa. Suolasta on kyllä. Ai sulla on mehua. Mä juon piimää. Et sä sit käytä maitookaan?
  • No en.

Jarmo on kai ottamassa lisää ruokaa, kun onnistuu kaatamaan täyden vesikannun parketille. Kuuluu perkele ja kova räsähdys.

  • Voiks joku ny tulla vähän sassiin sieltä hei! Tääl pitää jonku siivota, kastuu sukat ja kengät, hei!

Nuori nainen kipittää essu päällä pyyhkimään vettä ja keräämään lasinsiruja. Jarmo jää seisomaan lautasensa kanssa naisen eteen, ojentelee jalkaansa jonnekin buffeepöydän alle.

  • Eksä nää, tonne asti lensi niitä, isot sirut tuolla noin, kato ny! Ja tuo sit uus kannu vettä hei, tohon ei jääny ny yhtään vettä, jos joku tarvii.

Hakan huomaa miten nainen nielee kiukun ja käy kahteen otteeseen pyyhkimässä lattiaa. Lopulta tämä kantaa vielä uuden kannun vettä pöytään, siirtää sen oikein keskelle pöytää, ettei joku onnistu huitaisemaan sitäkin mukanaan.

  • Nyt vois naiset laulaa jotain kimpassa, tehän käytte jossain kuorossaki, naiset huhuu!
  • Vaan Laila ja Kia käy, eikä me mitään osata vetää ilman sanoja. Laulakaa itte!
  • Kyl me sit karaokee vedetäänki, saatatte yllättyy miten täält lähtee, kuule.

Syötyään porukka siirtyy isoon tilaan, minne on katettu pöydille olutta ja viinipulloja, erilaisia suolaisia naksuja kulhoihin. Karaokelaitteet on tilan edessä korokkeella, pyöreitä pöytiä pitkin seinustaa. Musiikki soi jo kovalla jostain kaiuttimista, ensimmäiset naiset tanssia liukastelevat lattialla, kikattavat ja kutsuvat miehiä mukaan. Laila tulee Hakaniakin pyytämään, mutta mies kieltäytyy kohteliaasti. Hän istuu tilan takaosassa jakkaralla, katselee miten Hannu lähestyy Kiaa. Mies saa naisen lattialle, vetää tämän ihan kiinni itseensä. Hakan huomaa että Kian olo on tukala, tämä koittaa irrottautua Hannusta tahdikkaasti, mutta ponnekkaasti. He päätyvät tanssimaan erillään, Hannu vain kiehnäten turhan liki kaiken aikaa.

Kun Jarmo alkaa vetää Irwiniä mikkiin, Hakan irrottautuu porukasta käytävän puolelle. Siellä on kuitenkin Ville sivelemässä palkkakonttorin Idan selkää, hamuamassa juuri tämän kaulaa huulineen. Kun Hakan koittaa ohittaa parin vaiti, Ida tirskahtaa nauruun. Ville sen sijaan tönäisee Hakania etemmäs.

  • Vittu sun tartte täällä hiippailla toisia kyttäämässä. Et sä oo mikään moraalin vartija saatana. Mul on kerran vuodessa pikkujoulut, mahollista vähä irrotella. Mee sä siitä nukkumaan, pois eestä ku muut pitää hauskaa.
  • Öitä teille.

Hakan riisuu boxerisilleen, huoneessa on lämmin. Mies raottaa verhoa, katsoo pihamaalle, jonne edelleen pyryttää lunta. Siellä keskellä valkoista hankea seisoo kaksi työpaikalta tuttua miestä tonttulakit päässä. Hakan ei saa näiden nimiä päähänsä. Miehet lorottavat keltaiset kaaret puhtaalle lumelle, ja liukastelevat sitten tupakat huulissa takaisin ovikatokseen. Kohta kuuluu “Ja se Oolannin sota oli kauhia. Hurraa, hurraa, hurraa…” möreällä ja kovalla äänellä. 

Hakan harjaa hampaansa ja juo vielä lasin vettä. Sitten hän soittaa kotiin hyvän yön puhelun.

  • No isi täällä, kuka siellä?
  • Maru täällä, moi isi. Onks siel ne juhlat loppu?
  • Maru muru. Ei oo viel loppu, muut jäi sinne. Isi käy ny nukkumaan, käykää teki, huomen nähään jo, hyvää yötä kulti.
  • Annanks mä äitille?
  • Anna Jamille eka, isi haluu sanoo hyvää yötä Jamilleki.
  • Joo, Jami ota tää.
  • Onks Jami siinä?
  • O.
  • Isi täällä, hyvää yötä kulta.
  • Yötä.
  • No moi, miten sul menee siellä? Joko ne on ihan päissään?
  • Kyl ne suureks osaks on. 
  • Miks sun pitää osallistuu tollaseen?
  • No enhä mä sais jatkaa täällä, jos mä niinku alkasin jättäytyy näist pois. Ku niitten on jo nyt vaikee sulattaa, ku mä en osallistu tohon kunnolla.
  • Nii, mut tosi tylsää.
  • Joo, mut mä ny söin ihan ok, ja aamupala on kans kiva varmasti. Huomen me ollaan jo iltapäivillä takas. Pusuja sinne, nukkukaa hyvin.
  • Sulleki, nuku hyvin kulta. Huomiseen, hei.
  • Hei.

Hakan ei kerkeä nukahtaa, kun Hannu tulee sisään. Mies luulee hänen jo nukahtaneen, mutisee hiljaa ja on selvästi nyreissään. Hän avaa ikkunaluukun ja sanoo selvästi, että “Ei sitten pihtarit.” Sen jälkeen mies häviää kylpyhuoneeseen niin pitkäksi aikaa, että Hakan kerkeää jo isovanhempiensa maatilalle. Aurinko paistaa jo matalalla, meri kimmeltää, suku syö ulkona ison pöydän ääressä tuttuja herkkuja. Pian naiset laulaisivat ja miehet tanssisivat, hänellä olisi pitkä kesäloma.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s