Alakulo

Ajatukset ovat hajaantuneet,

laonneet viimevuotiset kaislat.

Tunnelma pohjassa,

paennut vesiraja rannalta.

——-

Hiljaisuus on hiipinyt syliin,

laskenut kouransa reisille.

Äänet kuten väritkin,

viety ulottumattomiin.

——-

Aurinko on kelmeä, 

taivas takkuinen.

Sivellin ei piirrä kaarta,

kynä ei nosta pystyyn kirjaimia.

——-

Makaan merilevissä, 

kuivalla maalla,

rantaan ajautunut valas,

elämä sammuneena.

——-

Joskus katoaa kaikki,

varpaat harovat tyhjää,

pilvet eivät kanna,

matka jatkuu tahtomatta.

——-

Kaivan helteeseen viileän kuopan,

teen kotelon hiekkaan.

Katselen nokkosten huojuntaa,

tulisi uni, joka parantaa.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s