Tämän aamun (31.1.21) Hesarissa vaikutti ehdottomasti eniten pitkä juttu ikipuista. Tuhatvuotisista jättiläisistä vaikuttui mm. Richard Powers, joka asuu niiden juurella, ja kirjoitti niistä romaaninsa Ikipuut. Näitä taivaaseen kurottavia, uskomattoman komeita puita kaadetaan edelleen. Yksi kirjan päähenkilöistä pohjautuu todelliseen ympäristöaktivisti Julia Hilliin, joka asui ikipuun latvuksessa Pohjois-Kaliforniassa kaksi vuotta, puuta suojellakseen. Puiden hengille syntyi runo:
Kova tuuli kiidättää pilviä pikakelauksella
ikipuun latva heiluu vain aavistuksen
Istun paksulla oksalla hajareisin
näen kauas
Nukun pää runkoa vasten
varpaissani kärpäset
vain linnut yltävät
yläpuolelle
Jossain jyräävät jo koneet
vinkuvat sahat
riistetään tuhatvuotinen elämä
parin tunnin palkkatyöllä
Ikipuut pyytävät apua
päät taivaassa
mutta siellä ei kuunnella
kuin kultaisia katedraalin kupoleita
Minä kuulin
ja kiipesin puun kaulaan
pelkäämme molemmat
Tuhat vuotta
ei ikuisuutta
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 