Lahjapiparit

Jenni katsoi kelloa, jonka pikkuviisari lähestyi kahtatoista. Ihan pian olisi siis jouluaatto, eikä uni meinannutkaan millään tulla. Isä ja äiti olivat vieläkin kylillä, vaikka eivät ne lahjaostoksille lähteneet, niin kuin sanoivat. Jenni oli nähnyt jo useamman tällaisen joulun.

Hetken hän oli nukkunut, koska heräsi nyt oven kolahdukseen. Isä löi jalkansa rappuun ja kirosi kovaan ääneen. Äiti koitti hyssyttää isän hiljaiseksi, mutta saikin tämän vain vihaisemmaksi. Pian alhaalla jo nyyhkytettiin.

Jenni laittoi nallen ja vaihtovaatteet reppuun, ja istui sängyn laidalla odottamaan. Kun vanhemmat kömpivät makuuhuoneeseensa, hän hipsi alakertaan. Ei yhtään lahjakassia missään, ei edes jouluruokia. Hellalla nökötti sama riisipuuro, jonka äiti oli päivällä keitellyt. Alakaapissa oli vain Jennin kätkemät päiväkodissa leivotut lahjapiparit. Ne hän otti reppuun, äiti ja isä saisivat jäädä ilman.

Jenni otti äidin puhelimen takin taskusta ja soitti mummolle. Ihan kuin tämä olisi jo odottanut, vastasi heti ensimmäisellä pirauksella. Mummo lupasi ajella hakemaan Jennin, joten tyttö puki talvihaalarin ja huopatossut, kaulurin, tupsupipon ja vähän märät tumput ylleen. Lappua hän ei jättänyt, kyllä nuo kuitenkin viimeistään iltapäivällä herättyään hoksaisivat hänen taas lähteneen. Eivätkä varmasti yllättyisi osoitteestakaan, niin monesti mummo oli hänet talteen korjannut.

Mummo ajoi pihaan, nosti pulkan takakonttiin repun kanssa, ja taitteli villaisen peiton Jennin syliin. Sitten auto kaarsi pihasta kohti kylän hautausmaata. Pappa saisi hautakynttilänsä, ja Jenniltä yhden koristellun possupiparin. Mummo ja Jennikin söivät haudalla strösseleillä kaunistetut enkelinsä. Mummolassa kengät kopisteltiin lumesta, vanttuut pantiin hellan kulmalle kuivumaan, ja käytiin parin täkin alle sivustavedettävään, ihan pönttöuunin kylkeen. Mummo ei vaatinut edes hammaspesulle. Jenni tarttui mummon ohuen letin tupsuun, kutitteli sillä kasvojaan, ja pian lensi jo unessa mökin katolle. Taivaalla loimotti revontulia, ja laukkasi yksinäinen poro helistin kaulassa. Joulupukkia ei kuitenkaan kuulunut, mutta Jennihän tiesi, että pappa sitä oli esittänyt. Eikä hän pukkia tarvinnut, kun mummon lämmin kylki tuntui unenkin läpi vieressä.

Advertisement