Poreilua

Sinna kokeili kädellä oliko ulkoporeamme sopivan lämmin. Hän ripotteli veteen punaisia ruusun terälehtiä. Rukajärvi oli jo reunoiltaan jäisessä hyhmässä, siinä he eivät tänään jäähdyttelisi. Sauna oli jo lämmin, catering toisi pian valmiit lämpimät annokset, salaatin, jälkiruoat, ja kuohuvat. Hän oli itse somistanut huoneet yövieraita varten, kattanut pöydän kauniiksi, latonut koivuhalot avotakkaan ja sytyttänyt tunnelmallisen tulen. Suurista kaiuttimista soisi valmis soittolista, kunhan tytöt tulisivat ja purkaisivat laukkunsa huoneisiin.

Ovikello soi, siellä oli Mia, tässä lähellä asuva nuori tyttö, joka hoiti tarjoilun ja tiskit. Sinna näytti Mialle tarjoilijan asun, ja keittiön varustelun. Pyysi tätä sitomaan pitkän tumman tukkansa ponihännälle, ja käyttämään liinaa hiustensa peittona. Sitten ovella olikin jo iloisesti hälisevä, tyylikäs ystäväjoukko. Sinna ohjasi kaikki huoneisiinsa, ja pyysi sitten alakertaan, asut vaihdettuaan. Ensin he söisivät hyvin, parasta päällä, ja sitten siirtyisivät saunaosastolle ja poreisiin juomat mukana. Hänelläkin oli tilaisuutta varten uudet upeat bikinit. Olisi vaihdettava kuulumisia ainakin kuluneilta parilta kuukaudelta, kun he olivat vain viestitelleet ja soitelleet toisilleen.

Ystävät eivät olleet syöneet annoksiaan loppuun, näykkineet vain osan. Juomat taas loppuivat kesken. Carol epäili miesten menneen joihinkin megabailuihin Ylläkselle. Jasmin vahvisti, että oli Mikultakin kuullut samaa. Sinne oli tulossa joku naisurheilijoiden porukka pikkujouluja juhlimaan. Miku oli jo viime vuodesta joutunut maksamaan yhdelle tytölle elatusmaksuja. Ann ei tiennyt bailuista, puhui vain lomista, jostakin uudesta kohteesta, joka ehkä viimein räjäyttäisi tajunnan. He olivat Pehrin kanssa niin kyllästyneitä kiertelemään maailmalla, kun mikään ei ollut sen erikoisempaa missään. Ihme kun Ann jaksoi yhä etsiä.

Sinna kuuli Petruksen yrittäneen viime kesänä Jasminia, jota ei kiinnostanut vaihtaa yhtä sikaa toiseen. Sinna ei ollut arvannut, että Petruskin tahtoi vaihtelua. Tähän asti tuo oli tyytyväisen oloisena golffannut ja metsästänyt hänen isänsä kanssa, viihtynyt heidän Marbellan asunnollaankin kuukauden, vaikka sisko miehineen oli siellä myös. Pitäisikö hänenkin alkaa vahtia Petruksen puhelinta? Mitä jos tämäkin biletti parhaillaan jonkun naisen sylissä?

Sinna koitti rauhoittaa vaeltelevan mielensä, etsi parempaa asentoa, muokkasi tyynyjä. Carol nyyhkytti seinän takana, Jasmin ja Ann kai jo nukkuivat, olivat niin päissään lopulta. 

Mitä hän sille Miallekin meni antamaan 200 euroa tippiä palkan päälle? Oli tämä hommansa hoitanut, mutta kyllä Sinna huomasi millaisin ilmein tämä välillä heitä katseli. Kuin he olisivat joku säälittävä kanarialintujen lauma, tsirkuttamassa pieniä surujaan upeissa höyhenissä, kultaisissa häkeissä. Mitä se tyttö tiesi heidän elämästään? Miksi hänen piti tätä hyvitellä? Miahan sai elää vapaana, tienata rahansa omalla työllään, tavata uusia ihmisiä. He eivät voineet luottaa keneenkään, onnenonkijoita ja hyötyjiä seurasi kintereillä kaikkialle. Edes miehistä ei voinut olla varma, vaikka osa näistä oli itsekin todella varakkaista kodeista. Vanhempia tuskin näki koskaan, näillä oli työnsä ja edustustehtävänsä, matkansa ja ystävänsä.

Sinna laittoi silmälaput kasvoilleen, viimein yövoide oli imeytynyt kunnolla ihoon, ei tuhrisi enää lappuja. Suljetuin silmin hän näki kuinka pitkä ja raamikas mies tuli noutamaan Miaa ja tyhjiä pulloja. Sinne he könysivät kömpelön mönkijän selkään laatikoineen, mutta kävivät heti kiihkeinä toistensa huulille. Mia katosi miehen käsivarsien sisään, ja nämä ajoivat sylikkäin pois pihasta. Uskaltaisiko hän soittaa Petrukselle keskellä yötä? Ja jos soittaisi, nukkuisiko enää koko yönä?

Advertisement