Talossa

Arka aurinko nousee, heittää etupihan puoleisiin ikkunoihin herättävän valonsa. Asunnoissa käännetään kylkeä, noustaan ylös, seistään lämpimässä suihkussa, keitellään kahvia, liotetaan teepussia kuumassa vedessä, voidellaan leipiä, puhalletaan kuumaan puuroon, sairastellaan ja pakkaillaan muuttotavaroita. Yhdessä siivoillaan pinttyneitä jälkiä kaappien ovista, ja taitellaan mukaan suihkuverhoja. Toisessa nuuhkitaan uuden ihastuksen kaulakuopan tuoksua. Kolmannessa rapsutetaan vanhaa koiraa, ja parissakin luetaan sanomalehtiä.

Yhteen asuntoon on tapetoitu New York, toiseen koivumetsää, parissa asunnossa on kukkatapetit, monella on vain valkoisiksi maalatut seinät. Parissakin asunnossa on kaihtimet päräytetty voimalla kymmenet kerrat alas, joten osa säleistä on vääntynyt käyttökelvottomiksi. Joissakin ikkunoissa on niin pinttyneet liat, että valo siivilöityy vain nihkeästi huoneeseen sisään.

Kaikki eivät ole lapioineet parvekkeiltaan syksyn lehtiä, tai heitelleet pois lumia. Vain harvat putsaavat suihkun viemäriin tukkeutuneet hiukset, tai pesevät liesituulettimen suodatinta rasvaisesta pölystä. Jotkut ovat poistaneet turhaksi kokemansa keittiön oven kellarikoppiin, toiset jakavat suuren olohuoneen kaappirivillä makuutilaksi. 

Talonmies käy korjaamassa ulko-ovien lukkoja, ja vaihtamassa yhteen asuntoon uudemman uunin loppuun käytetyn tilalle. Juo sitten kupin kahvia siivoojan kanssa taukotilassa, pommisuojan ja siivouskomeron välissä. Mielistelee naista uudesta tukasta, toivoo tapaavansa tämän kerran tansseissa. Kutsuu kuin ohimennen järven jäälle pilkille ja termarikahville. 

Piha on siisti, traktori on aurannut lumet sivuun ja ripsutellut hiekkaa jäisiin kohtiin. Talon kaukolämpöputket hoitavat hommansa, jokaisessa asunnossa on lämmintä ilmaa ja vettä. Rappukäytävissä tuoksuu ruoalta, partavedeltä, kissan pissalta, ja savulta. Asukkaat kulkevat töihin, kouluun, kirjastoon, kauppaan ja työvoimatoimistoon. Ovimaton lumikokkareet sulavat päivän mittaan vesilammikoiksi.

Seuraava sankka lumisade niittaa autokatoksen nurin. On ihme ettei kukaan ole nähnyt tuota ennustavaa vinoumaa. Ei kukaan ole huomannut koditonta alkoholistiakaan, joka kiipesi jo toissapäivänä tikkaita vinttitilaan vasara aseenaan. Parilla lyönnillä hän sai luukun auki, ja vilahti lämpimään nukkumaan. Taitaa kuolla sijoilleen, mitään ei ole juonut enää vuorokauteen, eikä liikahtanut senttiäkään. Pari uteliasta pulua on jo rohjennut uuvahtanutta nokkimaan.

Sade rummuttelee ikkunalautoja, tuuli ulisee hormeissa, vanha mies soittaa mandoliinia, ja lapsi laulaa jouluyöstä. Neljässä ikkunassa loistaa joulun tähti, kuudessa on kynttelikkö, kahdesta katsovat hiljaiset kasvot. Iltapalat on syöty, ohjelmat katseltu, hampaat pesty. Pihamaa peittyy lumeen, äänet taukoavat, päät painuvat petiin, jänikset loikkivat tutkimaan nukkuvan talon ympäristöä. Kuu katsoo taloa vaiti, siunaten asukkaiden yöunta, ja taas uutta aamua.

Advertisement