Kalakeitto kiehuu jo liian kovaa, Eki juoksee laittamaan virran pienemmälle. Kansi on nostettava kattilan päältä, maitoista lientä on jo käryämässä kiinni tummalle hellarenkaalle. Takaa kuuluu tömähdys, ja Ekin rinnassa muljahtaa. Nyt Marjut varmasti romahti pöntöltä alas, ettei vain olisi pää halki. Mies näkee jo ambulanssin pihalla ja vaimonsa taas sairaalassa. Onneksi vessassa tilanne on parempi, Marjut vain rönöttää seinään nojaten, rollaattori on nurin oviaukossa.
Eki saa vaimon keittiönpöydän ääreen, laittaa heille sopat, leivät ja maidot eteen. Tänään Marjut muistaa mitä lusikalla tehdään, ja lappaa melkein kaiken keiton hyvällä ruokahalulla suuhunsa. Leivän virkaa hän ei muista, pyyhkii jo margariinipuolella suutaan puhtaaksi. Eki pyyhkäisee rasvan pois lämpimällä märällä talouspaperilla.
Kahvinkeiton aikana Marjut on köpötellyt takapihalle, repii sormet jo haavoilla ruusuista kukkia, piikkejä noteeraamatta. Eki kipaisee perään ja kuljettaa rouvan sohvalle odottamaan voisilmäpullaa ja kahvikuppia. Marjut vain tuijottaa jonnekin, minne Eki ei pääse. Hän joutuu hitaasti hörppyyttämään ja syöttämään vaimoaan, maistaa välillä omaakin kylmenevää kahviaan. Pullan hän jättää suosiolla pöydälle, rouva meinaa jo nukahtaa.
Marjut makaa jo täkin alla sängyssä, päiväunta vailla, kun puhelin laulaa. Eki laittaa äänen kaiuttimeen, eikä mene kuin hetki, niin Marjut sanoo vauva. 35-vuotias tytär kertoo äidilleen, ettei hän enää vauva ole, kuopuskin on jo kymmenen vanha. Marjut kutsuu pari kertaa Emmiä, ja Emmi toivottaa hyviä unia, lupaa soittaa vielä illalla.
Eki silittää Marjutin poskea, tämä kääntyy mieheen päin kyljelleen. Ottaa sitten Ekin käden, laittaa sen paitansa sisään rinnalleen, pyytää silittämään. Eki hieroo pehmeää rintaa, sitten toistakin, kyyneleet valuvat sisään t-paidan kaula-aukosta. Mies asettuu vaimon päälle, tämä myötäilee, keho muistaa nämä liikkeet. Sen jälkeen tulevat unet, vievät heidät erilleen.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 