Hereillä

Joskus ihminen voi olla niin surullinen ja tyhjä, että on jo melkein onnellinen. Tiiätkö, kun ei tartte enää yrittää mitään, kaikki on mennyttä. Kukaan ei enää odota sulta mitään, etkä sä oota mitään muilta. Löytää ittensä sellaselta autiolta rannalta, vettä vaan loputtomasti eessä. Sitä voi kattoo maahan, siinä on puhasta hiekkaa ja simpukoita, tai merelle, siellä kangastelee horisontti, johon ei tartte ylttää. Pään päällä on taivas, jonne ei pääse, vaikka haluais. Selän takana on kaikki se, millä ei tee enää yhtään mitään.

Tyyny on kostunu, enkä mä tiedä onko se kuolaa vai yöllisiä itkuja. Mä en tiedä oonko mä kunnolla nukkunu aikoihin, vai enkö mä oo hereillä vieläkään. Kaikki on tätä harmaata liisteriä, ei tästä pääse irtikään. Mut jos mä käytän kaikkia mun taiteellisia voimia, niin tää voi olla yhtä hyvin vapautta. Olla vaan sängyssä, ajelehtia, kenellekään mitään vastaamatta.

Mä saan keitettyä kupin kahvia, ja löydän vielä avaamattoman paketin vähän aikaa sitten vanhentuneita näkkäreitä. Niillä pysyy hengissä, kun ei liiku missään. Mä jään tuijottamaan joskus pari vuotta sitten maalaamaani taulua, jossa nyt kateltuna näkyy, miten oon ollu rakastunut. Noin verenpunaisia viivoja en varmaan koskaan enää vedä kankaalle. Väkisin alkaa itkettää tämä kontrasti. 

Painan radioon virran, ja sieltä singahtaa päälle Dance little sister. Välittömästi muistan miten kuuntelimme Terence Trent D’arbya maalla, omenapuiden alla, ja tanssimme. Miten toinen voi maistua juuri haukatuilta omenoilta, suuteleminen venyttää minuutteja. Mun on nojattava ikkunalautaan, juotava mustaa kahvia, lopetettava tämä parkuminen. 

Maalaan jo kolmatta tuntia eri keltaisen sävyillä, suuria auringonkukkia, joiden teralehdet tippuu. Niistä voi tulla miten paksu matto tahansa, mutta step by step mä astelen ulos kuvasta. Mähän oon oikeesti vapaa, voin sytyttää rantsuun nuotion, joku huomaa kyllä, ja ajautuu joskus likelle. Tai sit mä uin, lämmittelen, ja nään yöllä kaikki tähdet pimeässä. Mä oon jollain saarella, mut hei, se voi kellua, ajelehtia, tai olla osa jotain saarien ketjua. Mä voin lähteä ulos tuosta ovesta, mennä kauppaan, tai istumaan puiston penkille. Mä voin, jos mä haluan.

Advertisement