Pullon pyöritystä

Tummat silmät tapittivat pulloa, joka pyöri vinhasti kehänsä ympäri. Alunen oli pahvinpalan takia sileä, pullo jaksoi pyöriä pitkään. Heti kun liike pysähtyi, ja pullon suu osoitti pientä pörröpäistä poikaa, tyttö hihkaisi käskynsä ilmoille. Pojan oli heti kerrottava minne oli piilottanut aarteensa. Poika nyyhki pettymyksestä likaiseen hihaansa, mutta sanoi sitten missä kätkö odotti. Paljastus suututti pikkukaveria kuitenkin liikaa, ja tämä lähti lompsimaan alamäkeen, vaikka tyttö hihkui perään.

Pulloa pyöräytettiin vielä kerran, ja pysähtyessään sen kaula kurotti kohti kuralammikkoa. Tyttö naurahti ääneen, nousi ja pomppi hetken lämmitelläkseen paikoillaan, niin kuin olisi saanut lammikolta käskyn. Naakka laskeutui vähän matkan päähän nokassaan kiiltelevä hely. Tyttö heitti ajatustakin nopeammin kiven lintua kohti, ja koru tipahti nokasta, linnun tempaistua säikähtäneenä siivet levälleen. 

Pieni sinikivinen rannekoru kimalsi tytön kämmenellä. Hymy levitti hampaatkin näkyviin. Ohut, muutaman haavan koristama ranne, oli kuin mitattu ketjun sisään sopivaksi. Lukon tyttö puri hampaillaan linttaan, koska se selvästi falskasi, olihan se jo kerran pudonnut joltakin.

Kivikasa kentän takana ylämäessä näkyi jo. Tyttö kaivoi ruohotupsun ja lohkareen takaa pienen, mutta raskaan köntin punertavaa metallia. Sen kilohinnalla hän söisi tänään tukevasti, voisi ehkä jättää jämät myös pojalle, jota aarteen menettäminen niin keljutti.

Muutama metri kivikasasta maassa makasi tussi. Se oli tummanpunainen, houkutteleva. Tyttö sieppasi sen mukaansa, istui maasta esiin tunkevalle puun juurelle, ja maalasi varvastossuista pilkottavat kyntensä tussilla kirsikoiksi. Hyvä löytö, kynän hän pujotti pikkuhousuihinsa. 

Metalli oli myyty, huulissa oli tuhrua, vatsassa painoi pala kananpoikaa. Pahvirasiassa oli enää kanan rasvan tummentamaa riisiä. Ruokapaikan roskiksilta löytyi iso pahvilaatikko litistettynä, se lähti kainalossa makuualustaksi. Tutun sillanalusen tultua näkyviin kulman takaa, tyttö hidasti askelia. Lähemmäs päästyään hän heitti ilmaan kiitollisen ajatuksen. Kukaan ei ollut vielä vallannut hänen teltanrisaansa, jopa paksut sukat ja täkki oli paikoillaan. Hän kävi odottamaan ystävää.

Advertisement