Susien suvussa

Männynrunkojen lomitse näen teidät kolme,

kunnolla keskittyen erotan sudet.

Ne seisovat kanervien, mustikanvarpujen, suopursujen, puolukoiden,

ja suurien mäntyjen joukossa,

ylväinä,

ystävät.

Ne jolkottelevat tutulla tyylillään,

kuukävelijät,

keveät askeleet, heiluvat perät,

huiskuhännät.

Makaan varvukossa aistit auki,

kuulen paremmin kuin kaupungissa,

näen väreilevän ilman, huojuvat seitit,

jonoina kipittävät muurahaiset.

Haistan märän koiran,

tutun kosteiden karvojen tuoksun,

takatassut, 

pesemättömät suut.

Metsä on väkevä,

se tuo teidät viereeni,

kauimmas jää Yopik,

väliin Jenga,

kylkeeni kiinni Kauno.

Susien suvussa minun voimani vahvistuvat,

henkeni herää,

muistaa kaiken.

Advertisement