Onko onni kätkettävä,
hymy työnnettävä kiven rakoon?
Ettei joku onneton tai surullinen
suuttuisi, luikkisi pakoon.
Kun elämä paiskaa kumoon,
onko pakko esittää vahvaa?
Pitääkö aina tapella,
entä jos karkaa?
Ei tarjoakaan toista poskeaan,
itsensä pelastaa.
Onko viisasta kertoa pyrkimyksistään,
jos ne sellaisiksi jäävät?
Vai uskaltaisiko kertoa yrittävänsä,
jotta jonkun toisenkin toiveet heräävät?
Mitä jos eläisin tänään
niin kuin ei huomista olisi?
Ottaisin vastaan kaiken minkä kohtaan,
en päätä kääntäisi.
Kulkisin sitä polkua, jota muut eivät tallatuksi huomaa.
Kysyisin neuvoja ja kuuntelisin,
katsoisin silmiin suoraan.
En tiedä minne päätyisin,
mutta olisin matkani valinnut.
Kun kuoleman kohtaisin,
olisin laukkuni pakannut.
Heittäisin lentosuudelman,
ja olisin kadonnut,
avaruuden tuolla puolen
uudet ovet avannut.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 