Purjehtija

Työkaverini ottavat valkosipulista bataattikeittoa ja patonkia, kun serkkuni purjehtii sisään ihanassa valkoisessa luomuksessaan. Mekko on kai pellavaa tai silkkiä, en minä tiedä, geometrisesti leikattu ja näyttää purjeelta. Ojennan hänellekin lautasen käteen, ja alan kaadella kahvia kuppeihin. Tuon pöytään gluteenittomia ja tavallisia pullia, kahvimaitoa, ja sokeria. Yhden työkaverin koira on terassilla, sille muistan onneksi juuri ennen kokouksen jatkumista antaa vettä ja raksuja. Nolottaa kun puuvillaisiin housuihini on räiskynyt oranssia keittoa, ja paitanikin on jo rytyssä, kainalot märkinä. Päätä myöten lätsähtänyt tukkani sopii tyyliin.

Työkaverit kantavat lautasensa ja kuppinsa kahdelle tarjottimelle, ja saan noukittua serkkunikin astiat hänen edestään juuri ennen puheiden alkua. Pomo haluaa kertoa uusista menetelmistä kohdata lapset ja nuoret lähempänä heidän ominta toiminta-aluettaan. Serkkuni nostaa kätensä pystyyn, ja pomo antaa hänelle puheenvuoron. Kuulemme kuinka serkkuni johtama tutkimus on saanut ennenkuulumatonta huomiota osakseen ulkomailla, uuden rahoituksen kahdeksi vuodeksi, ja talon parhaan siiven jatkotutkimuksen käyttöön. Serkku kertoo puolisen tuntia keksimistään tutkimuslinjoista, tutkimusryhmän jaottelusta, tutkimuksen johtajan valtavasta vaikutuksesta kaikkeen onnistumiseen, ja lopulta hänen erityisestä ja varhaisesta kiinnostuksestaan aiheeseensa. Kuinka itsevarma ja taitava hän onkaan, minä laadin vain toimintasuunnitelmia kenttätasolle.

Iso pomo jatkaa serkkuni perusteellisen puheenvuoron jälkeen hieman väsyneen oloisena. Hän korostaa että kokonaisuus syntyy aina pienen pienistäkin osatekijöistä, ja kentällä tarvitaan ennen kaikkea kokemusta lasten ja nuorten kanssa toimimisesta. Mietin omia ongelmateinejäni Markusta, Minnaa ja Jarnoa, jotka kavereineen ramppaavat täällä päivittäin jaloissa vaatimuksineen, ja valvottavat illalla. Sitten hoksaan onneksi ajoissa pudonneeni hetkiseksi kärryiltä.

Pomo pyytää kokeneinta nuoriso-ohjaajaamme kertomaan kentän kuulumisista. Jaanan puhe on mukaansatempaavaa ja käytäntöön kiinnittynyttä, porukka nauraa ja välillä liikuttuu nuorison kuulumisista. Sitten serkkuni kommentoi Jaanan puheenvuoroa hassusti naurahtaen, ja muistuttaa tilastojen kertovan aina enemmän kuin tietyn alueen otannan. Hän palauttaa mieliimme kaikki hänen saamansa tulokset perusteellisesti fakta faktalta. Humpsahdan tahtomattani miettimään esikoiseni Markuksen suurta surua. Hänen ystävänsä riisti itseltään hengen kuukausi sitten, eikä poikani ole sen jälkeen koulukirjojaan avannut. 

Pomo pitää päivän viimeisen puheenvuoron, kerää yhteen kenttäväkemme kuulumisia ylipäätään, lapsi -ja nuorisotyöhön suunnattuja tukirahoja ja mahdollisia uusia, kokeellisiakin tukimuotoja. Monet kehuvat netin kautta annettavaa apua, puhelimitse tavoitettavat tukilinjat ovat edelleen hyvin tarpeellisia, ja kentälle on kehitetty monipuolista etsivää nuorisotyötä. Kesken loppupuheenvuoron serkkuni vielä muistuttaa muutamasta alaan liittyvästä kirjasta, jotka kannattaa kaikkien lukea. Hän on itse ollut toimittamassa toista niistä, ja kirjoittanut toisen kokonaan itse. Hän onkin aina ollut isovanhempiemme silmäterä, ylpeydenaihe ja kauniskin kuin kuningatar. Hän osaa ottaa huomion vastaan itsevarmana, toisin kuin minä. Mieluiten kuljen taustalla ja katson ettei mitään oleellista pääsisi puuttumaan.

Päivä alkaa olla pulkassa, korjaan jo astioita keittiön puolelle. Serkkuni kuuluu aulassa esittelevän desingmekkonsa yksityiskohtia, ja omaa hoikkaa varttaan, joka on pysynyt samoissa mitoissa sitten lakkiaisten. Itselläni on paksu makkaranröllykkä vyötäröllä, en varmasti mahtuisi pienten putiikkien kauniisiin mekkoihin, jos edes putiikin pieneen pukukoppiinkaan. En saa itseäni enää iltaisin jumppaan tai lenkkeilemään, väsyttää ja laiskottaa, enkä malta olla poissa lastenkaan luota.

Ladon likaisia astioita koneeseen, kun työporukkamme hiljaisin jäsen, pian eläkkeelle siirtyvä Alma kopauttaa olkapäähäni sormellaan.

• Kerttu se on ollut taas niin kohtelias, kun on järjestänyt meille upeat tarjoilut ja muistanut koiraanikin hoitaa. Kerttu se ei itse taida tietääkään miten on tämän työyhteisön kantava voima, jaksaa järjestää kalenteriin yhteisiä tilaisuuksia ja huomioi jokaisen tarpeet. Ja niin perusteellista työtä kuin sinä teet niiden kentän toimintasuunnitelmien kanssa, moni olisi ihan hukassa ilman sitä tukea. 

Olen häkeltynyt Alman vuolaista kehuista. En meinaa saada itkua pidäteltyä. Halaamme ja lähden käymään vessassa, rakko onkin jo haljeta odotettuani koko päivän vapaata hetkeä. Olen kopissa, kun parvi työkavereita pölähtää peilin eteen pesemään käsiään ja kai korjaamaan meikkiään.

• Että oli taas Vartiaisen vaara vauhdissa, harmittaa kun ei tällaisessa luentosalissa pääse paikoiltaan karkuun.
• No älä muuta sano. Töissä mä aina väistän huoneeseen, jos nään sen käytävällä.
• Ja tiiättekö, kun se kaikki pohjatyö on ihan toisten ihmisten ansiota, tää vaan poimii rusinat pullasta, “tutkimuksen johtajana”. Paskat kun Leenakin kertoi, että se jopa puhtaaks kirjotuttaa kaikki kömpelöt yhteenvetonsa. Eikä se tee mitään kentällä, vetää vaan kaikkia aiempia tutkimuksia yhteen.
• No pomotasolla on pomojen edut ja palkat. Sä voit aina laittaa alaiset tekemään ylitöitä ja keräämään faktat. 
• Niin mut miten se kehtaa aina keskeyttää kaikki? Joka kerta sen on päästävä ääneen, niin huono kun se on puhumaan mistään.
• Niin, mieti miten Jaanaa ois kuunneltu vaikka koko päivä. Kaikki muu toimi niin kivasti taas, Kerttukin huomioinu mun allergiat, miten se voi muistaa kaikki? Ja sehän ei kuuluis sille ollenkaan, sehän on suunnittelija eikä mikään keittiövastaava, tekee vaan hyvää hyvyyttään.
• Joo näin on. Mut lähetään likat olusille. Katotaan jos Kerttu on viel keittiössä, niin se pitää saada mukaan. Sen kuopushan seurustelee mun esikoisen kanssa, ihana poika, ihan äitiisä tullu.

Naiset vievät pulinan mennessään. Avaan koppini ja pesen kädet saippualla. Voi miten kivasti ne minusta puhuu, mutta serkku parka saisi sielunhaavoja tuollaisista puheista. Onneksi sille on varmasti järjestynyt taksi jo ensimmäisten joukossa, ei joudu kuuntelemaan palautetta. Kiirehdin kavereiden perään, onkin jo jano.

Toisten poistuttua aukeaa vielä yksi vessankoppi, josta Vartiainen astuu peilin eteen meikkiään parantelemaan. Hän ei jaksa yllättyä toisten kommenteista. Hän ei ole perustanut työkaveruudesta, eikä kaikilla voi olla kokonaiskuvaa ja kapasiteettia. Ei hän välitä kaljastakaan. Vartiainen purjehtii autoonsa yhtä siistinä ja kauniina kuin aamulla lähtiessään. Hiuslakka ja kunnollinen korsetti raakasilkkisen mekon alla pitää paketin aina yhtä koreana. Hänellä on valkkari kylmässä ja mieleinen elokuva jo odottamassa.

Advertisement