Torppa

Kuusikon takana se tölli on pystyssä edelleen, jo pihapiiri hönkii vastaan tummanpuhuvana. Puheet toisensa tappaneista veljeksistä nakuttuvat korviini kuin nauhalta. Asko sai rikkaan rouvan ja tämän suvun myötä liittyi valkoisiin. Kerppo taas puolusti oman raataja-sukunsa kunniaa punaisissa. Ennen olivat veljet toistensa parhaat tukijat, mutta nyt luodit viuhuivat toistaan kohti lähes samaan aikaan ammuttuina. Hyviä osumaan kumpikin.

Ei torppa ole aikoihin asuttavassa kunnossa ollut. Paksu kiviaita kiertää vain aavistuksen tölliä isompaa pihaa, kasvaa nokkosta ja horsmaa lähinnä. Nostan yhden aidan kivistä olkalaukkuuni muistoksi. En ymmärrä mihin tässä on lehmäkin mahtunut, vanhemmilla kun oli kuusi lasta. Kurkin vääristävistä ikkunoista pimeään sisään, enkä näe kuin toisesta päästä pystyssä tönöttävän penkin. Nukkuivatko ne kaikki lattialla? 

Kotona kinttuihin puskee Klaudia, Askon ja Kerpon äidiltä nimensä perinyt kissani. Isän sukututkimus on vienyt minutkin mukanaan, näen elävän oloisia unia torpan lapsista. Välillä olen niissä nuorin tytär Riika, ja kuolen kuumetautiin, kun emme saa lääkkeitä mistään. Aamulla näen meissä yhtäläisyyden silmien ja nenän seudulla, vaikka ohuet huuleni olenkin perinyt äidiltä.

Lauantaina lämmitän saunaa, lykkään pesän täyteen koivuhalkoja ja istun ulkoportaalla rakastamassani palavan puun tuoksussa. En saa päästäni kuvaa, missä Klaudia löytää miehensä Eeron puuhun hirttäytyneenä. Molemmat pojat menetettyään hän ei sairaana uskonut pystyvänsä neljää tytärtä ja vaimoa elättämään. Häpeä ja suru jäytivät kunnes Klaudia jäi yksin lapsiaan hengissä pitämään. 

Riikan isosisko Karla on isäni isän isän äiti. Hänen ahkeran päiväkirjan pitonsa ansiosta tiedämme menneisyydestämme. Karla kuoli 1988, tasan 80-vuotiaana sydämen vakavaan vajaatoimintaan. Hänen hautajaisissaan suri laaja suku, myös 10-vuotias isäni. 

Asetan hyvin pesemäni harmaan mötikän muiden kaltaistensa joukkoon, kiukaan kivikasaan. Löylyveden sihistessä kuumilla kivillä kuulen Riikan harvinaisen naurun, kun hän kiipeää piha-aidalle paljain jaloin, viimeisenä kesänään, vanhemmalta siskoltaan perityssä mekossa. Vaikka en nukahda, olen torpalla taas.

Advertisement