Olin ilkeä pienelle takkutukalle
kadun nyt
syksyn keihästettyä lehdet
kuulen talven aivastavan
etsin huopatossut
juoksen perään
kurkistan komeroon
kiipeän tikkaat vintille
laskeudun kellariin
muistan lahon puumajan
siellä mökötän vieläkin
vuosikymmenten jälkeen
otan syliin
silitän
xxxxxxxxx
Kun heräsin viime yönä
sängynpäässä istui papukaija
Pellellä oli akustinen keikka olohuoneessa
entinen kämppis tanssi koiransa kanssa
taivaalla paukkui ilotulitus
kuu saalisti haaviinsa tähtiä
Minun vieressäni nukkui mies
näki hymyillen kaunista unta
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 