Valkea heleä

Sulkisin muistoni halkolaatikkoon, 

polttaisin pois taloa lämmittäessä.

Alkaisin uuden elämän,

valkean ja rauhallisen.

Nauraisin heleällä, tarttuvalla soinnilla.

Peittäisin multaan kukkasipuleita.

Istuisin pellavamekossa

aurinkovarjon alla lukemassa, 

jääteetä riisiposliinikannussa,

maljakossa vaaleanpunaiset pionit.

xxx

Mutta minä hautasin sinut, 

ja kannan yhä surua.

Päiväni voi olla tumma, 

horjahtaneiden värien sekamelska.

Hymyn saa teipata huonoina aamuina,

vain lapset kikattavat.

Kerään nokkosia tontin takaa nenä punaisena,

letutkin mustuvat.

xxx

Valkea rauha, heleä nauru,

sateenkaaren heijastava saippuakupla.

Kiiltävän aikakausilehden kuvasarja, 

jonkun toisen elämästä täydellinen päivä.

xxx

Omassa elämässä,

eiliset vinoon kaatuneina.

Tihkusade on kaunista, 

rikkaruohot vahvoja,

villakoirat jaloissa 

suruissakin kahlataan, 

kuin ylpeät kurjet suolla.

Ja leppäkertut lentävät ison kiven juureen.

Advertisement