26/6 runot

1.

Muut purjehtivat tuulisilla merillä,

minä purjehdin sanojen syvänteissä.

Nautin kun aalto tuo eteeni oikean tunnelman,

sitä pukevat sanat.

Ne soivat kuin tuuli,

pullistuvat kuin purjeet,

lipuvat satamaan

tarkoitustaan täynnä.

Ja sama aurinko nousee,

vaikka on uusi aamu.

2.

Asunto on paljas, elämä riisuttu yltä,

puettavaksi päälle uudessa paikassa.

Tunnustellen etsin sitä kädenojennusta,

kun uudet seinät, oviaukot, ikkunat

heijastavat auringon,

kasvieni varjot.

Odotan sen aamun raukeutta,

kun kahvi tuoksuu niin kuin sen kuuluu,

ja minä olen taas kotona.

Advertisement