Äiti auttaa puhaltamaan kakkukynttilöitä, mä en saa niitä yksin sammumaan. Niitä on kermakiehkuroissa kaksitoista keltaista, yksi sininen, ja kolme punaista. Lahjaksi sain mitä olin toivonutkin, uuden kännykän. Kakussa on liikaa kermavaahtoa, se vähän ällöttää, mutta vaahdon päällä on suklaanappeja, ja ne napsin äidinkin palasta.
Mulla on jo kuusi banaanilaatikkoa täynnä tavaraa, mutta vielä tarviisin keittiövälineitä. Isä on luvannut ostaa kahvinkeittimen synttärilahjaksi, ja leivänpaahtimen saan mummolta. Juustohöylä ja raastinrauta on ostettava jollain rahoilla. Äiti virkkaa mulle pyöreää mattoa, ja yhden entisen räsymatonkin saan kuulemma. Isoin ostos on uusi leveämpi sänky, mutta ehkä senkin löytää tori.fi:stä.
Mä otan kahvin parvekkeelle ja kurkotan katsomaan pihalle. Kuis ollakkaan, siellä ne menee just kaupoille. Milan tunnistaa pinkeistä trikoista, Laurilla on aina valkoinen rotsi ja valkoiset tennarit jaloissa. Mä haluan vaan muuttaa äkkiä hittoon näistä torneista. Ei varmaan menis kauaa kun Mila kulkis ison mahansa kanssa vastaan pihalla. Lauri ei välitä mistään mitään, vaikka ois puolenkymmentä eksää samalla tontilla. Mä aion alottaa alusta, eri kaupunginosassa.
Äiti on korjannut lopun kakun jääkaappiin, mutta sieltä mä käyn sitä vielä santsaamassa. Kuorin kermoja sivuun, mutta noukin kaikki viimeiset suklaanapit pois pinnalta. Uus puhelin on täyteen ladattu, nyt vaan heivaan sieltä tietyt yhteystiedot. Tässä on parempi kamerakin, tuun ottamaan paljon ihan uusia kuvia.
Vien kakkulautasen sängyn viereen, mutta taas on käytävä pissalla. Pöntöllä muistan että eihän mulla oo vielä suihkuverhoa, eikä sähköhammasharjaakaan. Saati sitten kaikkia tän napa-asukin tarviimia kamoja ja vaatteita. Se heivaa mun vatsanahkaa ensin oikeella, ja sit vasemmalla. Kyllä siltä lähtee kovat potkut pikkusista jaloista. Kun se nyt oottais ainakin siihen asti, että oltais oman katon alla. Olis vähän hajurakoa. Kun se alkaa kävellä, niin vien sen omalle salille, voidaan molemmat opetella potkimaan jannuja kauemmas.