Tunturilla

Tuuli kiskaisee myssyn päästäni ja viipottaa se mukanaan kanervien yli, kohti tunturin lakea. Pidän tauon patikoinnissa, lasken rinkan maahan, ja katselen taakseni. Kymmenen eri sävyä vihreää, vaikka kaikki on kovin pientä. Koivut vain vähän päälle metrisiä, muutamia sitkeitä pensaita, paljon varpuja ja heiniä, sammalta ja jäkälää, marjojen kukintoja. 

On jatkettava matkaa, sääsket, mäkärät ja paarmat leijuvat iholle, polttiaiset alkavat kiivetä pitkin nilkkoja. Pipokin on tarttunut varpujen ja kiven väliin, saan sen taas päähäni. Kun nousen kumarasta ylös, laella seisoo poro. En ymmärrä olenko tulossa hulluksi, mutta sillä on siniset valtavat sarvet, ja selässään satula. 

Astun matkan väliltämme hyvin hitaasti ja hiljaa. Poro odottaa, ja antaa minun nousta kivenlohkare portaana selkäänsä istumaan. Painamme rinkan kanssa paljon, mutta eläin liikkuu kuin emme sen rasitteena olisikaan. Pidän kiinni sen sinisistä sarvista, ja se jolkottaa laen taa.

Kartan mukaan tunturin takana ei ollut järveä, mutta sellaisen rantaan poro minua kantaa. Se pysähtyy kivikkoisen tantereen keskelle, ja äkkään laskeutua jaloilleni maahan. Otan rinkan selästä, ja alan riisua, kuin eläin vieressä olisi tuonut minut vasiten uimaan. Ei tuule lainkaan, olen kuumissani, mutta ötökät ovat kaikonneet.

Upotan itseni kylmään ja kirkkaaseen veteen. Pohjan kivet ovat sileitä ja karheita kuin betoniportaat. Aurinko kiillottaa tyynen pinnan, sen kimallus hajoaa, kun nostan ja lasken kättä veden ylle ja alle. Järven toista rantaa on vaikea erottaa, se on kaukana ja kostean lämmin utu piilottaa aavan reunan. Uin veteen ison renkaan, ja sitten annan vartalon lipua rantaan käsipohjaa.

Poro on nuupahtanut maahan, kääriydyn pyyhkeeseen ja alan kasata risuja tulen tekoon. Mittaan pannuun kahvia, teen siitä vahvaa. Siniset sarvet pysyvät paikoillaan hievahtamatta, kun rapsutan karkeaa otsan turkkia. Poron silmissä näen isoisän sinä iltana, kun hän tiesi kuolevansa, ja halusi vielä ohjata minua. “Tulet sithen tänne takasin, luppaathan?” Täällä mie olen, en pettänyt lupausta.

Advertisement