Nälkä

Vielä kaupan ulkopuolella mulla on olo, että joku tulee kohta ottamaan hartioista kiinni. Ihan kuin olisin varastanut. Ketään ei kuulu perään. Revin tupakka-askin auki ja sytkärin taskusta. Eka veto täyttää keuhkot päihdyttävästi, päässä humisee. Pakko päästä syömään. Eilen söin viimeset kaurahiutaleet tilkalla maitoa ja sokeria, enkä mitään muuta. Nyt sylki tirskahtelee jostain ikenistä tai kielestä jo silkan ajatuksen voimin. Ihan kuin jo haukkaisin paksusti voilla päällystettyä leipää. Jalat meinaa tipahtaa alta ja pyörryttää.

Lämmitän molemmat pitsat kerralla, toisen puolikkaiksi ehjän viereen aseteltuna. Vanha moneen kertaan käytetty leivinpaperi alkaa jo mustua. Siinä on entisten ruokien rasvaa, mikä  ei mua haittaa. Leivinpaperia vaan on harvoin varaa ostaa. Survon ekan pitsan vatsaan melkein maistelematta, kieli palaa, toisen kohdalla koitan hidastaa. Suupielet on tuhrussa, tunnen sen. On vaikea lopettaa syömistä tähän, mutta pidän ainakin tauon. Sytytän toisen tupakan ja hörpin baarista pöllitystä tuopista vettä. 

En malta olla ottamatta isoa kulhollista jugurttia pöytään. Selailen lehtilaatikosta ottamiani Seuroja ja sanomalehtiä. Viimeisten sivujen seurapiiripalstat ärsyttää. Samat linssiluteet aina työntämässä itseään esille. Mitä tuokaan Sabina on ikinä tehnyt? En muista sen koskaan puhuneen mistään järkevästä. Mutta on sillä tissit ja töröhuulet, niillä mennään. Alan miettiä sanoja ristikon täytteeksi.

Maha kovettuu aika äkisti ikävän kireäksi. Kun on monta päivää tyhjäkäynnillä, ja saa sitten puolessa tunnissa liikaa mättöä sisäänsä. Pitää mennä mahan viereen sängylle pötköttämään. Ei tulis ainakaan mieleenkään käydä yrjöllä, heittää hukkaan kalliita eväitä. Hieron koko kämmenillä vatsan seutua, niin kuin oottaisin vauvaa. Ilma kiertää tosi kipeästi joissain kohti, tuntuu krampeilta. Ei oo hyvä olla syömättä, eikä ahtaa vattaa täyteen. Kun sais tasaseen syötävää, niin olis kyllä voimia pohtia paljon muutakin kuin omaa mahaa.

Advertisement