Hanna keräsi aikaisessa aamuvuorossa hedelmätiskin jo vähän kärsineitä yksilöitä isoon koriin syliinsä. Kas kun joku oli läikytellyt kaakaota jättiherkkusienten pahvisiin suojiin, nyt nekin olivat myyntikelvottomia. Lapin puikuloiden pussi tuntui olevan saumasta auki, pois nekin joutivat. Kirsikkatomaattirasiassa näytti olevan yksi homeinen joukossa, se tiesi koko rasian poistamista.
Kahvitunnin jälkeen Hanna kiikutti korillisen kaupan taakse biojäteastiaan. Päällimmäiseksi hän nosti juuri äsken paistopisteestä lattialle tiputtamansa kaksi patonkia.
Heti kun kaupan takaovi sulkeutui, nousi autojen takaa hoikka ihminen mustissa verkkareissaan ja hupparissaan. Hän kipitti kevein juoksuaskelin kurkkimaan biojäteastiaa. Toisella kädellään kantta pidellen, toisella herkkuja nostellen, reppu täyttyi saaliista. Herkut saivat nälästä huolimatta odottaa alkuiltaan. Piti lainata tenttikirjoja, istua luennolla ja moikata broidia laitoksessa.
Hanna odotti jo silputtujen sipuleiden kanssa keittiössä. Tänään saataisiin salaattia, sieniä, perunoita, patonkia ja kaura-hedelmähyvettä. Siinä pikkusysteri sitten olikin, riisui huppariaan ja ojensi täyttä reppua. Annos hyvettä vietäisiin huomenna broidillekin rasiassa.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 