Tää alkas nyt oleen tässä. Tää retkuralli. Ei oo totta, mie herään taas jonkun nykäskopion vierestä. Muistan vaan että se lauloi karaokessa Juha Tapiota, ja nyt se koisaa täällä. Ja selvästikin on ensin tehty muuta, ei vaan nukuttu. Sillä roikkuu töhnänen kortsu edelleen päällä. Ja mie olen ilman alkkareita. Kortsu on täs ainoa hyvä asia.
Mun on pakko todeta, että mun juominen saa nyt loppua. Mie olin ottanu satasen niistä äkkilähtö-rahoista. Juonu kaljaa sillä, ja loppuillan jätkien tarjoamina. Niin paljon, etten taaskaan muista mitään.
Ensimmäinen kaljahan maistuu ihanalta. Mut sen jälkeen sitä vaan vedetään, ettei rööki kuiva suuta, ja karaoken painikkeeksi. Ja tuo tursas vieressä säästi taksirahat, sai pillua, ja voi ajella bussilla kotiin päivävuorossa. Se viipyy ihan huolella, käy varmaan vielä suihkussa ja yrittää uutta kierrosta, näkeehän sen tosta ketkun tekokomeesta profiilista.
Mie oon niin valmis nostamaan kytkintä. Kun olis joku paikka, minne vois vaan häipyä. Vedän raanasta haaleeta vettä kitusiin ja kaivan Juha Tapio-fanilta viimeset röökit ja tikut takin taskusta. On se vaan halpa hinta retkun hotellimajotuksesta.
Ootan keittiössä että nykänen heräis, ja selaan taas huvikseni netistä äkkilähtöjä. Ei vaan taida olla katetta, eikä tarpeeks nopeita lentoja. Nykäskopio venyttelee jo lakanoissa, tunkee sitten keittiön oviaukkoon muna tanassa. Tää oli niin arvattavissa.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 