Kukko kiekaisee aivan huoneeni ulkopuolella, herään ääneen vauhdilla. Aurinko on jo noussut vuoren takaa, kalastusalukset lähteneet satamasta. Kadulla mummot ja vaarit kävelevät kylän kaupoille tuoreita leipiä ostaakseen. Kyyhky kujertaa katolla ja pari kissaa syö roskiksesta tähteitä.
Viereisellä pihalla mamma ripustaa vaatteita kuivumaan. Tomaatintaimissa on paljon vihreitä raakileita, kesäkurpitsat ja munakoisotkin jo hyvällä alulla. Isäntäkin tulee pihamaalle, sytyttää hiiliä grilliin, ja levittää ritilälle kaloja. Mamma kerää kasvimaalta yrttejä sisälle mukaansa.
Keitän vahvaa teetä ja laitan kuppiin ison lusikallisen kanervankukkahunajaa vuorilta. Leikkaan siivun eilistä leipää, ja isot tomaattiviipaleet oliiviöljyllä. Vielä loraus hunajaa jugurtille, ja manteleita lautaselle, olen valmis aamiaiselle parvekkeelle.
Kylä lämpenee, naiset suihkuttavat parvekkeitaan ja kadunpätkiään vesiletkuilla. Kosteus haihtuu höyrynä lämpimään ilmaan, tekee tästä utuista. Meri on tyyni, turkoosia satiinia, taivas kirkkaansinistä ja valkeaa pumpulia.
Kävelen pitkän päivän rannoilla, kerään kiviä ja simpukoita, syön pienessä tavernassa. Käyn kaupasta vesipulloja, leipää ja hedelmiä, naapurin mummolta uuden purkin hunajaa. Puhun perheeni kanssa puhelimessa, ikävöin heitä, mutten Suomea. Ilta alkaa hämärtyä, kirkon kelloja soitetaan. Olen yksin omasta tahdosta, tuumaustauolla, pääsiäisyönä Kreikkalaisessa kylässä, odotetulla matkalla.
ajantarina – kirjailija Marjo Lanér 